Fuzz-pedaalit
Fuzz-faneille mikään määrä fuzz-pedaaleja ei ole liikaa. Tämä loputon nälkä uusille tekstuureille fuzz-särössä on myös syy valtavaan tarjontaan.
Jo muutaman edustamamme merkin alta löytyy monta vaihtoehtoa. Seassa on ajattomia klassikoita, uusia ideoita ja hieman hullujakin kombinaatioita. Siksi ajattelin että olisi varmaan paikallaan hieman järjestää pedaaleja helpommin hahmotettavaan ruotuun.
Ennen kuin menemme itse pedaalien listaukseen, on hyvä korostaa kahta fuzzeihin ja niiden soundeihin olennaisesti liittyvää asiaa: Virtalähteen jännite ja kitaran Volume/Tone kontrollit. Fuzzien soundit elävät vahvasti näiden muuttujien mukana. Mitään oikeaa säätöä tai arvoa ei ole ja näitä muuttujia kannattaakin testailla jotta efektistä saisi kaiken irti. Pelkästään kitaran volumea kääntämällä, efektin soundi voi muuttua inhokista suosikiksi.
Säädettävä jännite, 5-15 volttia
Fuzz-efektien yksi erikoispiirre on niiden soundin herkkyys saatavilla olevan virran jännitteeseen. Monessa muussa efektissä on reguloitu virransyöttö. Ne toimivat aina samalla tavalla vaikka jännitteessä tapahtuisi muutoksia. Jos jännite tippuu tietyn pisteen alle, ne vain lakkaavat toimimasta. Fuzzit ovat eri maata. Niiden soundi on suoraan yhteydessä jännitteeseen. Eric Johnsonin kerrotaan kuljettavan aina mukanaan kuluneiden paristojen valikoimaa. Paristojen erilaisilla jännitteillä hän ”hienosäätää” fuzzien soundit kohdalleen. Osassa virtalähteistä (kuten MXR ISO Brick) on valmiina mahdollisuus säätää jännitettä. Käyttäjä voi asettaa jännitteen optimaalisesti vastaamaan käytettyä paristoa eikä tarvitse pelätä että jännite enää siitä kulumalla muuttuu. Tällainen virtalähde poistaa myös ”juuri oikeanlaisen” käytetyn pariston metsästyksen.
Huomaa että kaikki virtalähteet eivät anna mahdollisuutta jännitteen vaihteluun ja osa soittajista ei edes halua että ulkoiset tekijät vaikuttavat liikaa fuzzin soundiin. Esim. vintage-tyylisiä uudelleen julkaistuja malleja on usein mahdollista käyttää vain pariston kanssa. Tämä autenttisuus näkyy myös useimmiten on/off-LEDin puuttumisena.
- Jännite 5 volttia: Pienentynyt jännite lisää fuzzin säröä joka saturoituu harmonisesti. Dynamiikka-alue kaventuu. Volumen tiputtaminen kitarasta vaikuttaa vähemmän efektiin kuin isommilla jännitteillä.
- Jännite 9 volttia Molempien ääripäiden parhaat palat.
- Jännite 15 volttia Tähän heti pieni varoitus: MXR, Way Huge ja Dunlop fuzzien rakenne on suunniteltu sietämään tavallista 9V isompia jännitteitä aina 15 volttiin asti. Älä nosta jännitettä toisen merkkisten fuzzien kanssa, ellet ole ensin tarkistanut manuaalista onko se sallittua. Väärinkäyttö voi käräyttää pedaalin. Jännitteen nostaminen vähentää fuzz-särön määrää signaalissa nostaen puhdasta ääntä pintaan. Enemmän iskevyyttä ja atakkia. Reagoi nopeammin kitaran volume-kontrollin säätöihin.
Kitaran Volume & Tone
Hyppää mielessäsi 60-luvulle jolloin fuzz-pedaalit puskivat kitaristien setteihin. Vahvistimet olivat kaikki ainakin kympillä jos eivät yhdelletoista asti menneet. Säröstä puhtaalle liikuttiin tiputtamalla kitarasta voluumia. Fuzzien soundi siinä välissä muuttui kitaran kontrollien mukana. Voluumin tiputtaminen tekee säröstä lämpimämmän. Tone-potikalla oli helppo ruuvata se purevin ja pistävin yläpää pois ja paksuntaa soundia.
Fuzzien elämä on siis läheisessä yhteydessä siihen mitä siihen syötetään, oli kyseessä kitarasignaali tai virta. Mitä isompaa signaalia fuzzin inputiin syötetään sen pienemmäksi sen dynamiikka kuihtuu. Eron kuulee jo siirryttäessä yksikelaisista mikeistä humbukkerien kautta aktiivimikkeihin. Dynamiikka katoaa myös jos signaalitiessä on bufferoitu pedaali ennen fuzzia. Ei silti ole virhe sijoittaa fuzzia signaalitien jälkipäähänkin, vaikka moni niin väittääkin. Se vain muuttaa efektin toimintaa radikaalisti. Jos soundi kuulostaa korviisi hyvältä se ei voi olla väärin.
Sitten pedaalit ruotuun. Olen jakanut fuzzit kahteen pääryhmään germanium- ja piitransistorien mukaan. Poikkeuksiakin löytyy ja ne ovat ihan listan häntäpäässä.
Germanium-transistorit
Ensimmäiset fuzz-pedaalit valmistettiin käyttämällä germanium-transistoreja. Osaksi tästä syystä vintage-henkiset soittajat pitävätkin germanium-malleja soundeiltaan parhaina. Ääni on paksumpi ja aggressiivisempi verrattuna piitransistori-malleihin. Kääntämällä kitaran volumea alas signaalin saa tiputettua puhtaan ja särön rajalle ja samalla se tummuu. Jännitteen tiputus pehmentää soundia lisää, sulauttaen nopeasti soitetut nuotit yhteen.
Germanium transistorit ovat yksilöllisiä. Tästä johtuen kaksi germanium-fuzzia harvoin soundaavat täysin samalta vaikka mallimerkintä olisikin sama. Olen tavannut useampia kitaristeja joilla on monta yksilöä samasta germanium-fuzzista.
Germanium-transistoreissa on myös toinen erikoinen ominaispiirre: Ne ovat herkkiä lämpötilan vaihteluille. Keikkalavalla valojen lämmössä niiden ääni voi muuttua huomattavasti. Pelkät lämpöerot talvella ja kesällä tulevat myös herkästi esiin näiden fuzzien kanssa. Jos siis tuntuu että germanium fuzzisi vaatisi päivitystä, syy huonoon soundiin voi olla ihan vuodenajoissa. Vanha kikka studiossa olikin laittaa germanium-fuzzi jääkaappiin ottojen välissä. Luonnollisesti en voi suositella tätä kenellekään.
Germanium-transistorit tuppaavat myös varaamaan jännitteitä sisäänsä ja siksi niiden soundi voi vaihdella jopa päivittäin.
Toisille germanium-transistoreiden oikukas luonne tuo epävarmuutta, mutta efektin faneille juuri sen orgaanisuus on suuri osa pedaalin arvoa.
Tässä germanium-transistoreilla varustetut fuzzimme:
Fuzz Face JDF2 / Fuzz Face Mini FFM2
Erittäin 60-lukulainen räväkkä fuzzi. Reagoi soittoon koko ajan vähän eri tavoilla ja soundia on helppo muokattavissa vaihtamalla jännitettä(kulunut paristo tai säädettävä virtalähde). Samat Fuzzit erikokoisissa kuorissa. Mini-versiossa lisänä on/off-LED, paristoluukku ja liitäntä ulkoiselle virtalähteelle.
Joe Bonamassan soundi rakentuu humbucker-mikeille. Pedaaliguru Jeorge Tripps rakensi Bonamassalle fuzzin joka on lämmin, mutta ei tunkkainen humbucker-kitaroiden kanssa. Bonamassa käyttää fuzzia usein vahvistimen kanssa, joka on jo kunnolla säröllä. Hänen signature-fuzz pitää säröisen soundin viulumaisen sustainin yllä. Alkuperäinen JBF3 Fuzz Face oli isokokoinen. Nykyinen FFM4 on sama pedaali, mutta mini-kokoisessa kotelossa joten sen asettelu efektilautaan on helppoa. FFM4 Fuzz Facen särö perustuu germanium-transistoriin, joka on Bonamassalle tyypillistä vintage-henkisyyttä.
Piitransistorit
Piitransistoreilla varustetut fuzzit tulivat germanium-malleja myöhemmin markkinoille. Piitransistori on soundiltaan huomattavasti johdonmukaisempi. Lämpötilan ja jännitteen muutokset vaikuttavat toimintaan ja soundiin selkeästi vähemmän. Piitransistori on myös germanium transistoria tehokkaampi. Siitä saatu särö/gain on selkeästi isompi. Piitransistori toimii tehokkaammin myös ylemmillä taajuuksilla ja siksi sointi on kirkas. Terävämpi, kirkkaampi ja purevampi soundi säilyy vaikka volumea laskisi kitarasta.
Piitransistori-fuzzin suosio perustuu isolta osalta sen johdonmukaiseen toimintaan.
Pieni huomautus käytetyistä termeistä. Piitransistori-fuzzeja kutsutaan usein silikonitransistori-fuzzeiksi. Sekaannus johtuu komponentin englanninkielisestä nimestä: Silicontransistor. Englanniksi silikoni-sana on silicone mutta amerikan serkut käyttävät myös lyhyempää silicon-muotoa. Tässä tapauksessa silicon-sana kuitenkin viittaa pii-sanaan, ei silikoniin, mutta siitä huolimatta termi ”silikonitransistori” tuntuu jääneen yleiseen käyttöön. Ei vakavaa, mutta hyvä mainita, koska käytän piitransistori-sanaa tässä blogissa ja se voi olla joillekin vieras termi.
Jimi Hendrix Fuzz Face JHF1 / Hendrix Fuzz Face Mini FFM3 / MXR Classic 108 Fuzz M173 / MXR Classic 108 Fuzz Mini M296
Avoimempi fuzzi, enemmän dynamiikkaa, enemmän voluumia. Paksu ja hieman vähemmän tuhnuinen soundi. Edustaa soinniltaan 70-luvun alkua. Kaikki neljä ovat samoja pedaaleita. Mini- ja MXR-versioissa on päivityksenä on/off LED, paristoluukku ja liitäntä ulkoiselle virtalähteelle. Tietyt wahwah-pedaalit aiheuttavat häriöääntä (oskillaatiota) ollessaan signaalitiessä ennen fuzzia. MXR M173- ja M296 -malleissa on bufferi-kytkin joka poistaa tuon ongelman.
Silicon Fuzz Face Mini FFM1
Sointi on laulava, kirkas ja aggressiivinen. Soundi on saatu aikaan tasapainotetuilla BC108 transistoreilla. Dynamiikkaa saa laskettua jonkin verran kitaran voluumipotikalla. Signaalitie on kopioitu suoraan Dunlopin kokoelmissa olevasta 70-luvun vintage Fuzz Facesta. Mini-versiosta löytyy myös on/off-LED, paristoluukku ja liitin ulkoiselle virtalähteelle.
Band of Gypsys Mini Fuzz FFM6
Erittäin agressiivinen fuzz. Enemmän ylätaajuuksia. Toimii mainiosti myös pienemmillä jännitteillä ja pienemmällä kitaravoluumilla. Hendrixillä oli käytössään aikaisempaa vihaisempi Fuzz Face hänen kuuluisimmilla äänitetyillä live-keikoillaan: Woodstock, Berkeley ja Fillmore East. Tuohon pedaaliin oli asennettu valkoiset potikanhatut. Itse pedaali katosi historian syövereihin, mutta soundi jäi elämään tallenteilla. Tämä malli on tehty noiden legendaaristen äänitteiden pohjalta. Mini-versiossa on päivityksenä on/off-LED, paristoluukku ja liitin ulkoiselle virtalähteelle.
MXR Octavio Fuzz M267
Klassikko. Fuzz ja Oktaavi-ylös efekti jossa molemmat efektit ovat koko ajan päällä. FUZZ-potikkaa avaamalla fuzz lisääntyy oktaaverin kanssa. Output-kontrolli lisää ulostulon tehoa.
Jimi Hendrix Octavio Fuzz (kuvassa oikealla) on ollut tuotannossa ajoittain, mutta nyt se siirrettiin MXR-pedaalimalliston vakiokalustoon. Vanha juustokimpaleenmallinen (ja kokoinen) pedaali on jo lopetettu, mutta sama soundi löytyy nyt pienemmistä kuorista. Originaalia pedaalia valmistettaessa Dunlopin insinöörit pääsivät avaamaan Hendrixin oman Octavio-pedaalin (museoituna Seattlessa) ja valmistamaan siitä tarkan kloonin.
Sub Machine Octave Fuzz M225
Laajennettu versio MXR Custom Shopin valmistamasta, jo edesmenneestä La Machine Fuzzista. Nimi viittaa alapuolelta ladattaviin aseisiin (Submachine Gun). Tämä taas viittaa oktaavi-alas oktaaveriin, jonka pedaali yhdistää Aggressiiviseen ja tiukkaan fuzz distortioniin ja octavio-pedaalista tuttuun yläoktaaviin.
Tällä voi siis mennä oktaavin ylös ja alas tai molempiin suuntiin yhtä aikaa. Oktaavi-alas signaalia voi ajaa rinnan fuzz-piirin (fuzz/oktaavi-ylös) kanssa tai suoraan piirin läpi. Kitaran volume- ja tone-säädöillä saa vielä lisää ulottuvuuksia soundiin. Todellinen aarreaitta fuzzin ystäville, jonka idea lähti 70-luvun hard rockista ja modernista garage-rockista.
Way Huge Smalls Russian Pickle WM42
Soinniltaan paksu 70-luvun fuzz. Keskitaajuuksia korostettu. Laajan taajusalueensa vuoksi toimii mainiosti myös basson kanssa. Mainio peli stoner-metalliin tai 90-luvun grunge-soundiin. Uusin versio tulee Way Huge Smalls -pedaalisarjasta, jotka rakennetaan entisiä malleja huomattavasti pienempiin kuoriin.
MXR Super Badass Variac Fuzz M236
Tässä pedaalissa on sisäänrakennettu jännitteen säätö (variac). Todellinen monitoimikone joka taipuu vintagesta moderniin soundiin. Pelkällä jännitesäädöllä saa loihdittua ison määrään erilaisia särötekstuureita rouheasta siistiin sustainiin. Myös ihan ääripäät toimivat hyvin: Fuzz-gain täysillä tai pehmeämmin kitaran volume pienellä niin että soinnutkin tunkevat särön seasta läpi. Tone-kontrolli laajentaa fuzzin soundikarttaa entisestään.
MXR Slash Octave Fuzz
Tämä pedaali on perusfuzzeja monimutkaisempi rakenteeltaan. Pedaalin sisällä on omat piirinsä kitaran signaalille, fuzzille, octaviolle(oktaavi-ylös) ja oktaavi-alas signaalille. Soundiin jää tilaa jopa soinnuille vaikka oktaavi-alas on päällä. Tuon sub-oktaavin voi kytkeä kulkemaan suoraan Octavio/Fuzz-piirin läpi(sarjaankytkentä) tai erillisenä rinnalla(rinnankytkentä). Sarjaankytkennälle löytyy sisältä vielä Gain- ja Tone-kontrollit.
Ibanez OD850 Overdrive/ OD850 Mini Fuzz
Overdrive-nimestään huolimatta OD850 on paksusoundinen fuzzi. Uudelleen julkaisu 70-luvun puolivälin efektistä. Päivityksenä alkuperäiseen pedaalissa on nyt on/off-LED ja liitäntä ulkoiselle virtalähteelle. OD850 Mini Fuzz on sama pedaali mutta pienemmässä kotelossa ja ilman paristokoteloa.
Vaihtoehtoiset Fuzzit
Poly Blue Octave on rohkeasoundinen oktaavifuzz-pedaali. Siinä on kaksi ylä- ja alaoktaavia, joista jokainen säröytyy Blue Box -henkisellä arvaamattomalla fuzzilla. Jokaiselle oktaaville on myös oma volume-säätönsä. Tämän lisäksi pedaalista irtoaa vielä muljuntaakin: soittaja voi valita Leslie-henkisen huojunnan ja Phase 90 -tyyppisen phaserin väliltä. Poly Blue Octave on pedaali-intoilijoiden lahja pedaali-intoilijoille!
80-luvun Mini Synthesizer -keyboardiin perustuva Fuzz-pedaali, jossa on lisäksi envelope filter, phase shifter sekä sub oktaavi. Se muistuttaa etäisesti MXR Blue Boxia, mutta siinä on enemmän kontrollia. Fuzzista irtoaa fuzzia älyttömiä määriä ja sille on myös oma tone-kontrollinsa. Atreides Analog Weirding Module on erikoinen kitarapedaali, joka saa kitaran kuulostamaan enemmänkin rouhealta analogisyntetisaattorilta. Fuzzin ystäville tämä on ehdoton lisäys arsenaaliin.
Way Huge Swollen Pickle Jumbo Fuzz MkIIs WHE401 / Way Huge Smalls Swollen Pickle WM41
Tässä fuzzissa särö tuotetaan diodeilla. Todella jämäkkä tapaus! Swollen pickle on myös twiikkaajan unelma. Viisi kontrollia kannessa ja kaksi lisää sisällä takaavat että se oma soundi löytyy. Toisille soundien haku on hauskaa ja toisille jo kaksi potikkaa on ruuhka. Vaatii siis hieman perehtymistä.
Swollen Pickle Jumbo Fuzz kattaa soundit kevyestä raskaaseen. Ääriasetuksilla lähentelee jopa (nyt jo lopetettua) Havalina Fuzzia. Vahvat ja laajat kontrollit alataajuuksille. Jännitteen muutokset vaikuttavat jonkin verran äänen sävyyn, mutta ei puhdistu transistoreiden tavoin 15 voltissa.
Way Huge Smalls -sarjan WM41 on täysin sama pedaali, mutta pedaalilautaan sopivammassa koossa.
MXR Blue Box M103
Lämmin-soundinen fuzz, josta löytyy Double Octave Down-toiminto. Tuplaoktaaverin vuoksi tämän fuzzin rakenne perustuu operaatiovahvistimeen(Op-amp) transistorien sijaan. Blend potikalla kahta oktaavia alempaa signaalia sekoittuu fuzziin. Mitä enemmän ”Blendiä” sitä enemmän oktaaveri puskee läpi. Blue Box toimii parhaiten(toisten mielestä ainoastaan) yksittäisten nuottien kanssa. Hieman jopa arvaamaton ja isoilla asetuksilla hullukin. Herkkä soittovoimakkuuden muutoksille. Tupla-oktaaveria käytettäessä on hyvä muistaa että kitaran 7. nauhaa alemmat nuotit tuskin toistuvat kunnolla mistään vahvistimesta. Käyttö on siis tarkoitettu pääasiassa sooloihin.
Bassofuzzit
Kaikki fuzzit eivät taivu kivuttomasti basson käyttöön. Soundi voi mennä ihan muhjuksi tai alapäät voi kadota ja jäljelle jää vain kapeaa sirinää. MXR ja Way Huge on poistanut nämä ongelmat jakamalla pedaalin sisäisen signaalin kahtia. Efektissä kulkee sekä puhdas että säröytetty soundi. Näiden kahden balanssia säätämällä säröinen basso saadaan kuulostamaan hyvältä ja erottumaan vielä miksauksesta. Puhdas(Dry) signaali säilyttää basson alimmat taajuudet ja pitää soundin isona. Fuzzilla säröytetty signaali(Wet) sulautuu sitten halutussa suhteessa soundiin. Dry/Wet-balanssin voi toteuttaa yhdelläkin potikalla, mutta twiikkaajalle voi jäädä siitä kompromissin maku. Tehokkain ja selkein tapa onkin antaa puhtaalle signaalille(Dry) ja särölle(Wet) omat tasosäädöt. Näin kumpaakin saa miksaukseen juuri sen verran kun on tarvetta.
Kitaristit huomio!
Bassofuzzit toimivat kätevästi myös kitaroiden kanssa. Puhtaan signaalin sekoittaminen säröön on kokeilemisen arvoinen niksi kitarankin taajuuksille. Toisaalta yhä useampi kitaristi käyttää alavireitä, joten suosittelen testaamaan myös alemmille taajuuksille sovitettuja bassofuzzeja. Esimerkiksi MXR Sub Octave Bass Fuzzista löytyy kitaristin tarpeet kattavat säädöt.
Tässä fuzzissa on omat tasosäädöt puhtaalle (Dry) ja särölle (Wet). Puhtaan signaalin syöttäminen särön sekaan pitää soundin isona ja takaa etteivät ne alimmat taajuudet katoa matkalle.
Sub Octave Bass Fuzz on klassisen Tone Bender Fuzzin inspiroima. Pedaali kuljettaa fuzzin rinnalla (alas)oktaavia ja kuivaa signaalia. Niille on jokaiselle oma tasosäätönsä. Pedaalissa on kaksi erilaista fuzzia: Toinen on lämmin ja kompressoitu ja toinen on kirkkaampi ja agressiivisempi. Fuzzin luonteen saa vielä hienosäädettyä Bass ja Treble säädöillä. Kuivan signaalin tueksi on laitettu vielä Middle-potikka joka takaa että iskua on tarpeeksi ja osuu sinne minne pitääkin. Fuzzin rinnalla kulkeva kuiva signaali takaa ettei soundista tule liian kapea särön ollessa päällä.
Way Hugen ensimmäinen bassoefekti on yhdistelmä kahdesta eri säröstä: Pork Loin on pehmeästi klippaava särö ja Russian Pickle on soinniltaan paksu fuzz. Säröpiirien blendauksen lisäksi tviikkaajille on pedaalin sisällä mukava yllätys. Fuzzille ja OD:lle on omat ulostulotehon hienosäädöt. Overdrive-puolelle on lisäksi kaksi ekstra-kontrollia(Presence ja Curve), joilla soundin tekstuurin saa hiottua hieman täydellistä paremmaksi.
Koko Levytukun Fuzz-valikoimaa pääset selaamaan täältä.
Kirjoittanut
Mikko Piirainen
joka vasta kuultuaan särökitaraa löysi musiikista merkityksen
